Ladatessaan verkkoon digivalokuviaan käyttäjä kohtaa kaksi keskeistä riskiä: Kuvat ja niihin liittyvät tiedot voivat kadota käyttäjältä ikuisiksi ajoiksi palveluntarjoajan toiminnan loppuessa. Toisaalta käyttäjän voi olla vaikea poistaa kuvia, kun ne on kerran verkossa julkaistu. Juuri ilmestyneessä kirjassaan "From snapshots to social media: the changing picture of domestic photography" (Valokuvauksesta sosiaaliseen mediaan: kotivalokuvaus muutoksessa) Risto Sarvas ja David M. Frohlich käsittelevät ajankohtaisia digivalokuvauksen riskejä.
− Viimeisen viiden vuoden ajalta on esimerkkejä siitä, kuinka valokuvien jakamista helpottavat verkkopalvelut ovat lopettaneet toimintansa ja samalla on kadonnut käyttäjien kuvia, videoita tai niihin liittyviä kommentteja. Esimerkiksi kuvapalvelu Ringo lopetti toimintansa vuonna 2008, eikä käyttäjillä ollut mahdollisuutta ottaa talteen kommenttejaan tai videoitaan, sanoo tutkijatohtori Risto Sarvas Aalto-yliopiston Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:stä.
− Samaan aikaan käydään keskustelua verkon valokuvien yksityisyydestä ja ihmisten voimattomuudesta poistaa kerran internetissä julkaistuja kuviaan. Parhaimmillaan tai pahimmillaan digikuva alkaa elää verkossa omaa elämäänsä täysin kuvan omistajan ulottumattomissa, Sarvas jatkaa.
Taustalla on viime vuosikymmenien murros valokuvauksessa, jota on kiihdyttänyt kuvien digitalisoituminen, kamerakännykät ja internetin yleistyminen. Tänä päivänä valokuvien jakaminen, katselu, julkaisu ja arkistointi tapahtuvat kaikki usein kaupallisissa verkkopalveluissa, joiden elinkaari voi olla lyhyempi kuin valokuvien omistajat haluaisivat.
− Yrityksillä ja palveluilla on aina ollut merkittävä rooli kotivalokuvauksessa, mutta paperikuvien aikakaudella kuvien katsomiseen, jakamiseen tai arkistointiin ei vaadittu huipputeknologiaa eikä palveluita, tarkentaa kirjan toinen kirjoittaja professori David M. Frohlich Surreyn yliopistosta, Englannista.
− Jos haluamme digivalokuviemme säilyvän kymmenen tai viisikymmentä vuotta, on meidän luotettava siihen, että verkkopalvelut pysyvät hengissä tämän ajan tai että saamme pidettyä kuvatiedostomme, kovalevymme, romppumme ja tietokoneemme toimivina ja ajan tasalla.
Digikuvauksen alueella onkin selkeä tarve uusille ratkaisuille, joiden lähtökohtina ovat avoimet teknologiastandardit, luotettavuus sekä hajautettu ja pitkäaikainen digimateriaalin arkistointi.
Sarvas ja Frohlich kuvaavat kirjassaan, kuinka paperivalokuvista digikuviin siirryttäessä kotivalokuvaus on tullut asteittain riippuvaisemmaksi tieto- ja viestintäteknologian palveluista ja infrastruktuurista. Kotivalokuvaus on perinteisesti ollut tapa luoda yhteenkuuluvuutta, rakentaa omaa identiteettiä ja kerätä perheen kuvallista historiaa. Nyt näiden sosiaalisten tarpeiden toteuttaminen valokuvauksen avulla on tiivisti kytketty tietotekniikkaan.
Kirjan avoin julkaisuseminaari pidetään 30.3. klo 14 - 16 Suomen valokuvataiteen museolla, Kaapelitehtaalla, Helsingissä (www.hiit.fi/snapshots). Ilmoittautuminen 28.3. mennessä.
Lisätietoja:
Risto Sarvas, Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT, Aalto-yliopistopuh: 050 384 1553, e-mail: risto.sarvas@hiit.fi
Kirjoittajien kotisivut
Risto Sarvas: http://www.hiit.fi/risto.sarvas
David M. Frohlich: http://www.dwrc.surrey.ac.uk/people-professorfrohlich.shtml
Kustantajan kotisivu kirjalle:
Last updated on 23 Mar 2011 by Risto Sarvas - Page created on 23 Mar 2011 by Risto Sarvas